Mitä tahansa Trumpista, brexitistä tai vaikkapa nyt Ranskassa vaikuttavasta giles jaunes -protestoijista (keltaliivit) ollaankin mieltä, yksi asia on selvä. Poliittisia yllätyksiä tuntuu tapahtuvan yhä useammin, ja niillä on kohtalokkaita seurauksia. Juuret kaikelle tälle poliittis-sosiaaliselle vyörytykselle ovat pitkät. Takana on monta vuosikymmentä todella poikkeuksellista kehitystä, jolla on kaksi merkittävää ulottuvuutta ylitse muiden. Yhtäältä ekologinen kriisi on aktivoitunut, ja siihen nähden kuinka paljon siitä tiedetään, todellista ylhäältä alas -ohjattua toimintaa on vielä hämmästyttävän vähän. Kuten esimerkiksi IPCC:n viimesyksyinen 1,5℃-raportti ja vaikkapa Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja merentutkimusorganisaatio NOAA:n rekisteröimät sääanomaliat eri puolilla maailmaa todistavat, käsillä on ennen kokemattoman järeä muutos. Toisaalta meillä on alussa mainittuja sosiaalis-poliittisia ilmiöitä, jotka ilmenevät populistisen nationalismin kaavussa ja aiheuttavat tilanteita, joita ei olisi kuvitellut sattuvan kehittyneen maailman ytimessä. Aivan kun jonkinlainen Demiurgi olisi siirtelemässä nappuloita shakkilaudalla, ja nauraisi makoisasti ihmisten hämmästykselle, kun jotain odottamatonta tapahtuu.

Kummassakin tapauksessa voimme tutkimustiedon avulla ymmärtää sinänsä selkeästi, miksi esimerkiksi maapallon lämpötilan kasvu on niin nopeaa ja systemaattista. Viimeiset viisi vuotta ovat lämpimin jakso koko modernin mittaamisen aikana, ja se voidaan selkeästi yhdistää kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen. Populistisen nationalismin kasvu seuraamuksineen taas perustuu jo vuosikymmeniä käynnissä olleeseen trendiin, jossa teollisuuden hiipuminen, globalisaation eteneminen ja kilpailun nimeen vannova politiikka  ovat yhdessä tuottaneet laajoja alueita urbaanien keskusten tuolla puolen, joilla asuvat ihmiset kokevat – ja varsin hyvin perustein – jääneensä kehityksestä osattomaksi. Toisin kuin aikaisemmin, 1980-luvulta lähtien rikkaat ovat rikastuneet paljon aikaisempaa vauhdikkaammin kuin taas suurelle osalle muuta kansaa kehitys on ollut vaatimatonta ja usein takaperoista. Thomas Pikettyn laskelmat ovat osoittaneet tämän selkeästi. Poliittisella kentällä nyt näkemämme tapahtumat ovat siis tulosta pitkän ajan kuluessa tapahtuneesta sosiaalisesta deprivaatiosta. Siitä huolimatta seurauksia on äärimmäisen hankala ennakoida, sillä kyseessä on monitahoinen, systeeminen ilmiö, joka ei välttämättä noudata yksiselitteistä kausaalista logiikkaa.

Tehtävämme WISE-hankkeessa on ymmärtää syvemmin yhteiskuntamme sosio-ekologisia raskaan sarjan muutoksia. Miten ja miksi ne tapahtuvat, mikä on niiden käyttövoima ja kuinka meidän pitäisi suhtautua niihin?

Maailman selittäminen tuntuu yhä monimutkaistuvan, vaikka analyysin mahdollisuudet paranevat informaation jalostamisen myötä. WISE:n osahankkeemme Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa pyrkii tässä vaiheessa ymmärtämään, kuinka odottamattomuus ja yllätyksellisyys iskevät yhteiskuntaammme yhä uusilla tavoilla ja mitä siitä seuraa. Minkälaiset edellytykset meillä on ymmärtää viheliäisten ongelmien luonnetta?

Seuraavassa avaan hieman joitakin alustavia löydöksiä, jotka ovat nousseet esiin hankkeessamme muun muassa haastatteluiden ja muun tutkimusaineiston kautta. Olemme haastatelleet ennen kaikkea sellaisia asiantuntijoita, joiden tehtäväkenttään kuuluu ymmärtää yhteiskunnallisia ja ekologisia muutoksia ja niiden vaikutuksia.

Ensiksi asiantuntijana toimiminen nykymaailmassa on todella vaativa tehtävä. Jopa niin, että ekspertit saattavat itse nähdä olevansa oman asiantuntijuutensa uhreja. Paradoksaalisesti heidän asiantuntijuutensa saattaa johtaa heitä harhaan. Tämä korostuu etenkin silloin, kun riskihorisontti on uusi ja sisältää komponentteja, jotka eivät ole tuttuja. Näin ollen oppiminen saattaa merkittävästi hidastua kahdesta syystä: a) asiantuntijatieto itsessään estää uuden informaation integroimisen, ja b) tilanteen kompleksisuus ja epäselvyys hidastaa oppimista ja kokonaisuuden ymmärtämistä ja edelleen johtopäätösten vetämistä.

Voimme ottaa esimerkin vaikkapa Iso-Britannian brexit-kehityksestä: poliittisen toiminnan asiantuntijat ja ammattilaiset, siis tässä tapauksessa poliitikot brittiparlamentissa eivät parlamentissa äskettäinen käydyn brexit-keskustelun perusteella tiedä, miten he ovat a) kansakuntana tähän tilanteeseen joutuneet, b) minkälaisen sopimuksen he haluavat EU:n kanssa ja c) minkälaisen tulevaisuuden he oikein haluavat Britannialle. Siis täydellinen hämmennys. Voihan sinänsä olla, että Euroopalle brittien ero on lopulta suuri helpotus, ovathan he toimineet hyvin usein jarrumiehinä integraatiossa. EU siis tulee todennäköisesti toimimaan paremmin brittien eron jälkeen. Mutta briteille näyttäisi koittaneen brexitin myötä aivan uudenlainen kaoottisuuden ja uusien riskihorisonttien aika.

Toiseksi aineistostamme on noussut esiin, että ei pelkästään ihmiset vaan myös instituutiot ovat menneisyyden uhreja. Uudenlaisiin tapahtumiin ei yksinkertaisesti löydy proseduureja, lainsäädännöstä puhumattakaan, ja siksi tilanteeseen ei ole käsikirjoitusta . Tästä viimeaikainen sote-hämminki antaa hyvän esimerkin. Edelleen, jos katsomme sosiaalis-poliittista järjestelmää, niin haaste, jonka erityisesti populistinen nationalismi on tuonut meille, on se, että maailma/politiikka/yhteiskunta ei toimikaan odotetulla tavalla. Kykymme lukea merkkejä/tulevaisuutta heikkenee ratkaisevasti trumpilaisessa maailmassa. Normaalit politiikan lainalaisuudet eivät toimi sellaisessa avaruudessa, missä vaikuttavien ilmiöiden konstellaatio poikkeaa liiaksi kaikesta siitä mihin on totuttu.

On siis niin, että päätöksentekijät saati tavalliset kansalaiset eivät ole tottuneet toimimaan tilanteessa, jossa käsikirjoitusta ei ole. Ja tämä avaa portit sellaiseen maailmaan, jossa uudenlaiselle opportunistiselle ideologialle nousee vahva tilaus. Ja salakavalasti se kutsuu kaikki mukaansa. Myös esimerkiksi niin, että Yhdysvaltain rebublikaanit ratsastavat häikäilemättömästi Trumpilla, sillä heille hänestä on vielä (hetken aikaa) hyötyä. Tästä tilanteesta vieraskynäni  Helsingin Sanomissa kertoo enemmän.

Kolmanneksi meille on syntymässä tilanteita, joissa kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta kaikki kyllä tietävät paljon siitä, mitä ei pitäisi tehdä. Puuttuu siis suunta, näkymä, ja sen myötä ohjaus. Eli “uusi yleisnäköalattomuus”, josta jo sosiologi Ulrich Beck aikoinaan puhui yrittäessään ymmärtää riskiyhteiskunnan monia ulottuvuuksia.

Uusyleisnäköalattomuutta kuvaa hyvin EU:n nykytilanne. EU:n valtiojohtajista ainoastaan Ranskan presidentti Macronilla näyttää olevan merkittävää sanottavaa EU:n tulevaisuudesta. Muille tulevaisuus näyttäisi tarkoittavan lähinnä resilienssiä, kykyä selviytyä jollain lailla nykyhetkestä. On silmiinpistävää, että myöskään Trumpilla ei ole mitään ideologiaa, ei oikeastaan edes yhtään kunnon ideaa tulevaisuudesta. On vain opportunistisia diilin mahdollisuuksia, joille ei siis ole käsikirjoitusta, kuten aiemmin totesimme.

Neljänneksi näyttää siltä, että uudet teknologiat tekevät riskeistä paljon aiempaa “emergentimpiä”. Nyt kyse ei ole niinkään riskeistä perinteisen määrittelyn mukaan (haitan koko x todennäköisyys), vaan riski määrittyy pikemminkin tuntemattomuuden/pelon perusteella. Juuri tässä suhteessa teknologiariskien uusi avaruus on huimaava. 

Ajatellaanpa tekoälyn kehitystä. Tällä hetkellä kärjessä ovat amerikkalainen markkina-/yritysvetoinen kehitystyö, jonka ytimessä on saada laiska kuluttaja maksimaalisen helposti narutettua uusiin ostoksiin. Ja lisää toimijoita tulee mukaan: esimerkiksi Yhdysvaltojen suurin kauppaketju Walmart kehittää tällä hetkellä massiivista AI-sovellusta, jonka tarkoitus on pitää kiinni yrityksen 300 miljoonan ihmisen viikoittaisesta asiakasvirrasta ja kartuttaa sitä. Kiinassa AI:ta käytetään aivan toisenlaisiin tarkoituksiin: WeChatin kautta tulee 30 sekunnissa tieto siitä, että ylitit juuri liikennevalot punaisten palaessa. Jos tämä toistuu, etkä kerää sosiaaliselle ansiotilillesi plussaa (tämä ei ole vitsi, jokaisella kiinalaisella on todellakin sosiaalisten ansioiden tili), et yhtäkkiä saakaan matkustuslupaa tai työnsaantisi vaikeutuu.

Summa summarum: uusi teknologia altistaa riskeille, jotka realisoituvat niiden käytön myötä (vaikka tarkoitus on vain nauttia niiden avulla mukavasta elämästä) ja voivat eskaloitua aivan uudentyyppisiksi riskeiksi. Uudet sodat tullaan käymään koodien avulla. Viheliäisten ongelmien mahdollisuus kasvaa. On siis vähintään kohtuullista, että kehitämme tulevaisuutta kohti kulkiessamme valmiuksia ja työkaluja kohdata vaikeasti ennakoitavia riskejä. Tähän tutkimushankkeemme pyrkii tuomaan lisää valoa.