COVID-19 on osoittanut minkälaisiin toimiin modernit yhteiskunnat kykenevät kun terveysriskejä pyritään hallitsemaan. Edellytykset hallita viheliäisiä ympäristöriskejä ovat toistaiseksi olleet huomattavasti heikommat. WISE:n kehittämä POR (Policy Operations Room) eli politiikkapäämajaharjoitus pyrkii parantamaan yhteiskunnan edellytyksiä sopeutua luovasti erilaisiin sosio-ekologisiin murroksiin. Ensimmäinen harjoitus järjestettiin Helsingin kaupungin ylimmän johdon kanssa marraskuussa 2019.

Osakekurssien nousu on viime päiviin asti ollut keskuspankkien harjoittaman elvytyksen myötä ”jatkoajan jatkoajalla”, liian suurien kuplien puhkeamisia rahoitus- ja kiinteistöaloilla on pelätty jo pitkään, epätyypillisen rajuja metsäpaloja, kuivuuksia, tulvia ja muita äärimmäisiä sääilmiöitä on koettu lähes joka puolella maailmaa, Euroopan unionin rajalle on pakkautunut kasvava joukko haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisiä, uuden koronaviruksen leviämiseen on vastattu ennennäkemättömän laajoilla karanteeneilla ja muilla ”sosiaalisen etäistämisen” keinoilla, kotimaisia ja kansainvälisiä tavaratoimituksia, tapahtumia ja merkittäviä kokouksia on peruttu, hiipunut kysyntä on ajanut öljyntuottajamaat rajuun tuotanto- ja hintakilpailuun, läntisten suurvaltojen johtajat ovat joko heikkoja tai arvaamattomia.

Kuulostaa aivan skenaarioilta, joita laadimme pari-kolme vuotta sitten WISE-projektin rahoitushakemusta tehdessä ja tutkimusta käynnistettäessä. Silloin skenaariot tuntuivat hieman epäuskottavilta, nyt tämä on täyttä totta. Meidän ei tutkijoina enää tarvitse selitellä, miksi olemme kiinnostuneita epävarmuuksien ja keskinäisriippuvuuksien keskellä tehtävästä päätöksenteosta ja erityisesti luovasta sopeutumisesta viheliäisiin sosio-ekologisiin murroksiin.

Sopeutuminen oli vielä joitakin vuosia sitten vältelty sana ilmastonmuutoksesta huolestuneiden keskuudessa. Ei haluttu antaa periksi tavoitteesta torjua ilmastonmuutos. Nyt tiedetään ja myönnetään, ettei edes vakavia seurauksia aiheuttavaa ilmastonmuutoksen tasoa voida välttää. On välttämätöntä sopeutua ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöuhkien aiheuttamiin varsin ikäviin vaikutuksiin, vaikka hillintä on edelleen elintärkeää.

Samalla eri toimijoiden on sopeuduttava yhteiskunnan transformaatioon, joka pyrkii vähentämään ilmastopäästöjä ja luonnonvarojen käyttöä radikaalisti. Kenties vielä pari vuosikymmentä sitten muutos olisi voinut olla asteittainen ja ihmisten ja organisaatioiden arjessa melko huomaamaton, mutta nyt kun luonnonjärjestelmien kuormitusta on vähentämisen sijaan kasvatettu entisestään ja ekologiset muutosprosessit ovat toden teolla käynnistyneet, kestävyyskriisiin reagointi vaatii nopeita ja laajoja toimenpiteitä. Business-as-usual ei ole enää vaihtoehto.

POR-harjoitus parantaa edellytyksiä luovaan sopeutumiseen

Mitä sitten on WISE:n peräänkuuluttama luova sopeutuminen? Se on ennakoivaa sopeutumista, joka ei jatka perityillä poluilla, asteittaisiin parannuksiin ja ekotehostamisiin luottaen. Se ei ole fossiilisiin polttoaineisiin perustuneen kasvutalouden suora, vihreämpi jatkumo. Se ei perustu panos-tuotos-optimointeihin tavalla, joka pyrkii saavuttamaan korkeimman mahdollisen materiaalisen tuotannon niin, että tuotanto jää mahdollisimman vähän sen tason alle, joka romahduttaisi ekosysteemit peruuttamattomasti.

Sen sijaan luova sopeutuminen pyrkii hallitsemaan riskejä muovaamalla hyvää ihmiselämää kannattelevat yhteiskunnan perusrakenteet uusiksi, ekologisia reunaehtoja kunnioittaen. Tämä edellyttää piintyneiden ajattelu- ja toimintatapojen ravistelua sekä tilan luontia kollektiiviselle mielikuvitukselle.

WISE-tutkimuksen ytimessä ovat politiikkapäämajaharjoitukset (POR, Policy Operations Room), jotka pyrkivät nimenomaan parantamaan luovaa, laajaan asiantuntijatietoon nojaavaa päätöksentekoa. Ensimmäisen POR-harjoituksen järjestimme Helsingin kaupungin johdon kanssa marraskuussa 2019, jolloin koronavirus ei vielä ollut tehnyt koko kaupungin johtamisesta yhtä ennakointiharjoitusta.

POR-harjoituksessa kaupungin poliittinen johto ja valitut virkamiesasiantuntijat kokoontuivat puoleksi päiväksi strategista päätöksentekoa edellyttävään, tulevaisuuteen sijoittuvaan kriisi-istuntoon. Harjoitus käynnistyi vuodesta 2022, jolloin tehdyt päätökset johtivat tietynlaiseen päätöksentekotilanteeseen ensin vuonna 2030 ja lopuksi vuonna 2040. Vuoden 2022 tilanteessa oleellista olivat nykyistä suuremmat vapausasteet itsenäiseen kaupunkitason ilmastopolitiikkaan. Kriisiytyneen maailmantilanteen takia Euroopan unionissa oli päätetty antaa Euroopan maille ja kunnille mahdollisuus tehdä ilmastonmuutoksen tehokkaan hillitsemisen ja siihen sopeutumisen nimissä laajemmista säädöksistä poikkeavia päätöksiä, kunhan ne tukisivat EU:n perusarvoja kuten tasa-arvoa ja demokratiaa. Esimerkiksi ilmastoinvestoinnit nousivat hyväksytyksi syyksi poiketa vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä.

Harjoituksen kulkuun, välittömästi sen jälkeen käytyyn palautekeskusteluun ja seuraavina viikkoina tehtyihin jälkihaastatteluihin perustuen meille tutkijoille kävi hyvin selväksi, että luovaan sopeutumiseen ei noin vain ryhdytä. Tiivistettynä: niin kauan kuin taloudessa menee budjetin näkökulmasta kohtuullisen hyvin, ainakin suhteessa verrokkikuntiin tai -maihin, mihinkään poikkeavaan ei kannata ryhtyä. Paineita suuriin ratkaisuihin antavat yksinomaan taloudelliset seikat. Vain jos budjetti niin näyttää, ollaan valmiita tekemään merkittäviä priorisointeja ja ”kipeitä”, arkea koskettavia päätöksiä.

Erästä osallistujaa lainaten (puhuttua tekstiä sujuvoitettu ja tiivistetty): ”Talous on päätöksenteossa useimmiten painavampi reunaehto kuin ympäristö. Ympäristön muutoksiin sopeudutaan aina jotain kautta, mutta kun vaikkapa Kreikka ei saa lainaa niin se ei sitten saa lainaa. Valtion voi ajaa taloudellisesti nopeammin konkurssiin kuin ympäristöllisesti.”

Edellytykset hallita terveys- ja ympäristöriskejä ovat tyystin eri tasolla

Kuten koronavirus on osoittanut, terveys, tai elämä ja kuolema, saattaa kuitenkin nousta taloutta haastavaksi poliittiseksi voimaksi. Helsingin Sanomissa haastateltiin 10.3.2020 talouden asiantuntijoita koronaviruksen seurauksista. S-pankin päästrategi Lippo Suominen totesi, että ”[t]erveydestä ja kuolemista puhuttaessa mennään niin syvälle ihmisten tunteisiin, että poliitikkojen on pakko uhrata talous.” Samaan tapaan eräs POR-harjoitukseen osallistuneista kertoi, että haastavimpia kokemuksia poliitikolle tai virkamiehelle on seistä kansan edessä, kun jokin kuolemaan johtanut tragedia on tapahtunut, ja kertoa miten julkinen valta aikoo estää vastaavan tapahtumasta tulevaisuudessa.

Yksi yhteiskunnallinen oppi koronaviruksesta lienee, että arkea ja taloutta koettelevia isojakin poliittisia ratkaisuja voidaan tarvittaessa tehdä, myös nykyisessä kansallisten ja lainsäädännöllisten rajojen yli tiheästi verkottuneessa maailmassa. Terveyskysymyksissä kansalliset viranomaiset ja niin sanottu kansainvälinen yhteisö ovat varsin hyvin, vaikkakin vaihtelevasti, valmistautuneita erilaisiin poikkeustilanteisiin (lue WISE-tutkija Helmi Räisäsen teksti marraskuulta ennen koronaviruksen leviämistä). Tiedetään jo etukäteen mitä tehdä, tai ainakin asiantuntijuus saadaan tarvittaessa nopeasti kasaan. Koronavirus leviää ja vaikuttaa ihmisiin aiempiin viruksiin nähden uudella tavalla, mutta siihen sopeudutaan luovasti. Jos riskien hallinta niin vaatii, pannaan lappu luukulle tai vähintäänkin määrätään millä rajatuilla ehdoilla toimintaa, esimerkiksi ravintolapalveluja, saa jatkaa. Toisaalta ollaan valmiita joustamaan yhdessä sovituista säännöistä, kuten esimerkiksi EU:n komission päättäessä joustaa kasvu- ja vakaussopimuksen ehdoista korona-toimenpiteiden takia.

Ympäristökysymyksissä vastaavaa etukäteen muodostettua näkemystä tai asiantuntijapoolia ei taida olla olemassa. Edellytykset harjoittaa luovaa sopeutumista ilmastonmuutoksen tai vaikkapa luonnon monimuotoisuuskadon yhteydessä ovat näin ollen heikot. Vaikka talous antaisi myöten, ja poliittiset edellytykset toimia olisivat olemassa, mitä oikeastaan ryhdyttäisiin tekemään? Marraskuun POR-harjoituksessa syntyi ituja talouden ja yhteiskunnan käytäntöjen uudelleenpohtimiseksi, mutta suurta kollektiivista valmiutta näiden itujen kasvattamiseen hyödynnettäviksi ideoiksi asti ei vaikuttanut olevan. Oltiin tyytyväisiä, että talous ei mennyt harjoituksessa sen huonompaan kuntoon kuin muillakaan. Näin siitä huolimatta, että Helsinki ei varmasti ole maailman taantumuksellisimpien kaupunkien joukossa. Kysymys on yhden kaupungin yksittäisiä päättäjiä paljon laajemmasta ilmiöstä ja vaikeudesta.

Luovien ratkaisujen ennaltakehittämiseen on panostettava

Marinin hallituksen oikeudenmukaisen siirtymän ohjelma ja EU:n vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal) ovat alustavia yrityksiä muodostaa edellytyksiä luovalle sopeutumiselle. Niihin sisältyy tavoite suunnata yhteiskuntaa fossiilisiin polttoaineisiin perustuneelta kasvupolulta poikkeavaan suuntaan. Toistaiseksi on kuitenkin jäänyt varsin epäselväksi, minkälaisille poluille nämä ohjelmat oikeastaan ovat yhteiskuntia viemässä ja minkälaisia keinoja suunnanmuutoksen suunnitteluun ja koordinaatioon ne antavat. Konkreettisten suunnitelmien ja työkalujen lisäksi ohjelmia kuvaileva poliittinen kertomus on jäänyt heikoksi. Ohjelmat eivät juurikaan vastaa kansalaisten toiveeseen hahmottaa tulevaisuutta: mitä ollaan tekemässä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä ja mikä on itse kunkin rooli näissä tehtävissä.

BIOS-tutkimusyksikön aloite ekologisesta jälleenrakennuksesta on pyrkinyt täyttämään näitä aukkoja. Poliittisen kehyskertomuksen, konkreettisten jälleenrakennuskohteiden ja poliittisten työkalujen kuvaamisen lisäksi ekologinen jälleenrakennus on toiminut tutkimusalustana, joka osoittaa minkälaista asiantuntemusta jo on ja missä kaivataan lisää tietoa.

Luovan päätöksenteon ja sopeutumiskyvyn kehittäminen on edelleen selvä tutkimushaaste. Jatkamme WISE:ssä POR-harjoitusten kehittämistä sekä tutkimuksellisena menetelmänä että monialaiseen asiantuntijatietoon perustuvana päätöksentekoinstrumenttina. Kehitämme myös kriisikuntien tarpeisiin vastaavaa, luovan sopeutumisen edellytyksiä kartoittavaa ja parantavaa (itse)arviointityökalua, joka ammentaa POR-harjoituksista ja WISE:ssä aiemmin tehdystä laajasta suomalaisen yhteiskunnan resilienssiaukkokartoituksesta.